Minä kirjoittajana

En ole ennen kuullut ”kirjoittajaprofiileista”, mutta lukiessani ne läpi löysin nopeasti minua kuvaavan profiilin: muurari. Minulla kirjoittaminen töksähtää jo alussa, kun aihe pitäisi valita. Vaikka aiheita olisi annettu valmiiksi, sen valitsemiseen menee turhan paljon aikaa.  

         Kirjoittamiseen liittyviä tilanteita on erilaisia. Koetilanteessa tehtävää ei tiedä etukäteen, joten ei ole voinut suunnitella etukäteen mitään. Joskus olen kohdannut turhautumisen tunteen ja päässäni on pyörinyt ajatus ”ei tästä tule mitään”. Aika kuluu ja edessäni häämöttää pitkän aikaa tyhjä paperi. Toisinaan ajatukset ovat päässäni, mutta en osaa löytää niille oikeaa sanallista muotoa. Kuitenkin pystyisin selittämään ne jollekin toiselle.

         Eikös suunnittelu olekin kaiken a ja o? Ei voi lähteä suoraan kirjoittamaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Yksi suunnitteluun sisältyvä asia on asioiden ja kappaleiden oikea järjestys. Juuri niiden kanssa minulla on toisinaan ongelmia, jos en ole suunnitellut kunnolla.

         En myöskään saisi tyytyä valmiiseen versioon heti vaan minun pitäisi lukea teksti uudestaan ja uudestaan ja parannella sitä. Tekstin parantelu on mielestäni kuin katsoisi elokuvaa uudestaan ja myöhemmin taas uudestaan: jokaisella katselukerralla saattaa löytää jotakin uutta, mihin huomio ei ole aiemmin kiinnittynyt.

         Tekstin kirjoittaminen ei aina ole mitään herkkua. Välillä on huono päivä ja tuntee, ettei saa mitään aikaan tai ajatukset muuten vaan takkuilevat.

         Olen miettinyt bloggauksen aloittamista, mutta olen hylännyt ajatuksen melko pian. Pelkään, että en osaisi kirjoittaa elämäni asioista mielenkiintoisesti, tai että jostakin muusta syystä ihmisiä ei kiinnostaisi lukea mitä elämässäni tapahtuu. Tavallisistakin asioista voi kirjoittaa värikkäästi, jos on harjaantunut kirjoittaja. Bloggaaminen ei myöskään saisi olla mitään pakkopullaa vaan pitäisi voida kirjoittaa aina kun se tuntuu hyvältä. 

Kesäilta

Kesäilta kaunis Aurinko silta

Ilma viilenee ja alkaa tulla hämärä.

Tunnelma on lämmin ja mukava

siemaisu kahvia ja pala croissanttia

vaatteet bissen ja röökin hajuisia, ah mikä tuoksu

taivas on juhannysyön värinen

sininen ja vaaleanpunainen.

Aurinko niin hunajainen

järvi vaihtaa väriä, sinisestä tulee punainen

auringonlasku on kaunis, kuu pilkistää

puolikuun laidalla on mies ongen kanssa.

Lähestymme lokakuuta ja kesäillat on kaukana menneisyydessä,

joku joi yli ja alkaa häröilemään

miksi tässä näin kävikään?

Aluksi

Tervetuloa lukemaan äidinkielen luovan kirjoittamisen blogiani! Täältä löydät muutamia keskenään erilaisia tekstejä, ja joissakin on liitteenä myös kuva. Näiden tekstien avulla yritän tuoda esille jotakin siitä, millainen kirjoittaja olen. Mukavia lukuhetkiä, kommentteja saa jättää vapaasti jos haluaa!

Onnenhetkiä

Who I am

Amber Whitestone

En osannut erottaa oikeaa väärästä,

olin kulkenut kadulla vailla päämäärää.

Tämä on kohtaloni,

ei tavoitteeni,

ei toiveeni.

Se musiikin viimeinen värähdys,

sisimmässäni syvästi vaikutti,

hentojen sormien pyyhkiessä pois raskaita kyyneleitä.

Dream until your dream comes true

Amy ei tiennyt millaista se olisi, miltä se tuntuisi. Amy oli vain nähnyt sellaista kliseisissä brittiläisissä elokuvissa elokuvissa.

          Amy seisoi tienristeyksessä ja vilkuili aika ajoin valkoista kelloaan, jonka oli saanut saman päivän aamuna äidiltään syntymäpäivälahjaksi. Hän oli sopinut tapaavansa Danielin siinä puoli viiden aikaan. Amy ei ollut tuntenut Danielia vielä kovin kauaa ja tämä olisi toinen kerta kun he näkevät toisensa.

        Vaikka tämä ei ollut Amyn ensimmäinen kerta kun hän näkee Danielin, hänen sydämensä pamppaili. Danielin tyylikkäästi laitetut hiukset, ruskeat suklaasilmät ja siisti pukeutuminen saivat aikaan sen, ettei Amy saanut katsettaan irti hänestä, kun hän lähestyi tapaamispaikkaa. Kieltämättä Amy taisi olla hieman ihastunut, mutta ei ollut uskaltanut kertoa siitä Danielille, vaikka he olivatkin viestitelleet joka päivä.

        “Moi”, Daniel sanoi.

“Moi”, Amy vastasi. 

“Makee kello”, Daniel jatkoi. “Mist sä oot saanu sen?”

“Tänään äidiltä synttärilahjaks"

“Ai, en tiennykään, et sul on tänään synttärit. Höpsö, miks et sä kertonu?” Daniel sanoi.

“Nii no... emmä tiiä. Kai mä sit vaan unohdin.”

Tuli hetken hiljaisuus.

“Mitä sä katot?” Amy kysyi Danielilta.

“Sua”.

Tuo sana sai Amyn sun hymyyn. Daniel vastasi siihen hymyillen.

      Taivas oli jo pitkän aikaa näyttänyt siltä, että pian sataisi vettä. Ja niin tapahtuikin.

”Meiän pitäis varmaan lähtee”, Amy sanoi. ”Tai siis tarkotan et meiän ei ehkä kannata jäädä tänne sateeseen seisomaan”

”Joo, mut…”, Daniel sanoi vähän ujosti.

”Mut mitä? Sano v…”, Amy vastasi, mutta ei saanut sanottua kaikkea loppuun, kun Danielin huulet painautuivat hänen huuliaan vasten. Amy sai kylmiä väreitä, sillä hän ei ollut osannut odottaa mitään tallaista. Danielin huulet tuntuivat täydellisiltä. Pitkän suudelman jälkeen Daniel irrotti hitaasti ja pehmeästi huulensa Amyn huulista ja jäi katsomaan hänen kauniin sinisiä silmiään.

      "Toi oli paras synttärilahja minkä mä oon koskaan saanu", Amy sanoi Danielille pitäen kätensä samalla hänen kaulansa ympärillä. Musta maskara valui pitkin Amyn poskia, mutta hän ei välittänyt. Daniel ei ollut varma itkikö Amy vai aiheutuiko maskaran valuminen vain sateesta. Amy oli niin onnellinen, ettei millään sivuseikalla ollut mitään merkitystä.

      Sillä hetkellä se tuntui parhaimmalta hetkeltä hänen elämässään. Tämä oli sitä, mistä Amy oli haaveillut.

Lopuksi

Toivon että tekstejäni oli mukava lukea. Ehkä jokin niistä herätti myös jonkinlaisia tunteita tai ajatuksia. Toivottavasti jonkun kohdalla kävi myös näin. Olen aina ajatellut, että en ole ollenkaan hyvä kirjoittamaan fiktiivisiä tekstejä, mutta sain kuin sainkin kirjoitettua pienen tarinan pätkän. Siihen minua auttoi kuva, jonka pohjalta kirjoitin tekstin.

Pidin kurssissa siitä, että tunnit olivat keskenään hyvin erilaisia ja kokonaisuudessaan kurssi oli monipuolinen. Yksi suosikkini tehtävistä, joita teimme tunnilla oli ”kierrätysruno”, jossa paperi liikkui eteenpäin ja jokainen kirjoitti yhden säkeen.

Totta puhuakseni, olin aluksi hieman kauhuissani kurssista ja ajattelin, että mitäköhän tästä tulee. Voin kuitenkin sanoa, että pidin kurssista ja opetustyylistä, joten voisin suositella sitä muillekin. :)