Onnenhetkiä

Who I am

Amber Whitestone

En osannut erottaa oikeaa väärästä,

olin kulkenut kadulla vailla päämäärää.

Tämä on kohtaloni,

ei tavoitteeni,

ei toiveeni.

Se musiikin viimeinen värähdys,

sisimmässäni syvästi vaikutti,

hentojen sormien pyyhkiessä pois raskaita kyyneleitä.

Dream until your dream comes true

Amy ei tiennyt millaista se olisi, miltä se tuntuisi. Amy oli vain nähnyt sellaista kliseisissä brittiläisissä elokuvissa elokuvissa.

          Amy seisoi tienristeyksessä ja vilkuili aika ajoin valkoista kelloaan, jonka oli saanut saman päivän aamuna äidiltään syntymäpäivälahjaksi. Hän oli sopinut tapaavansa Danielin siinä puoli viiden aikaan. Amy ei ollut tuntenut Danielia vielä kovin kauaa ja tämä olisi toinen kerta kun he näkevät toisensa.

        Vaikka tämä ei ollut Amyn ensimmäinen kerta kun hän näkee Danielin, hänen sydämensä pamppaili. Danielin tyylikkäästi laitetut hiukset, ruskeat suklaasilmät ja siisti pukeutuminen saivat aikaan sen, ettei Amy saanut katsettaan irti hänestä, kun hän lähestyi tapaamispaikkaa. Kieltämättä Amy taisi olla hieman ihastunut, mutta ei ollut uskaltanut kertoa siitä Danielille, vaikka he olivatkin viestitelleet joka päivä.

        “Moi”, Daniel sanoi.

“Moi”, Amy vastasi. 

“Makee kello”, Daniel jatkoi. “Mist sä oot saanu sen?”

“Tänään äidiltä synttärilahjaks"

“Ai, en tiennykään, et sul on tänään synttärit. Höpsö, miks et sä kertonu?” Daniel sanoi.

“Nii no... emmä tiiä. Kai mä sit vaan unohdin.”

Tuli hetken hiljaisuus.

“Mitä sä katot?” Amy kysyi Danielilta.

“Sua”.

Tuo sana sai Amyn sun hymyyn. Daniel vastasi siihen hymyillen.

      Taivas oli jo pitkän aikaa näyttänyt siltä, että pian sataisi vettä. Ja niin tapahtuikin.

”Meiän pitäis varmaan lähtee”, Amy sanoi. ”Tai siis tarkotan et meiän ei ehkä kannata jäädä tänne sateeseen seisomaan”

”Joo, mut…”, Daniel sanoi vähän ujosti.

”Mut mitä? Sano v…”, Amy vastasi, mutta ei saanut sanottua kaikkea loppuun, kun Danielin huulet painautuivat hänen huuliaan vasten. Amy sai kylmiä väreitä, sillä hän ei ollut osannut odottaa mitään tallaista. Danielin huulet tuntuivat täydellisiltä. Pitkän suudelman jälkeen Daniel irrotti hitaasti ja pehmeästi huulensa Amyn huulista ja jäi katsomaan hänen kauniin sinisiä silmiään.

      "Toi oli paras synttärilahja minkä mä oon koskaan saanu", Amy sanoi Danielille pitäen kätensä samalla hänen kaulansa ympärillä. Musta maskara valui pitkin Amyn poskia, mutta hän ei välittänyt. Daniel ei ollut varma itkikö Amy vai aiheutuiko maskaran valuminen vain sateesta. Amy oli niin onnellinen, ettei millään sivuseikalla ollut mitään merkitystä.

      Sillä hetkellä se tuntui parhaimmalta hetkeltä hänen elämässään. Tämä oli sitä, mistä Amy oli haaveillut.

Lopuksi

Toivon että tekstejäni oli mukava lukea. Ehkä jokin niistä herätti myös jonkinlaisia tunteita tai ajatuksia. Toivottavasti jonkun kohdalla kävi myös näin. Olen aina ajatellut, että en ole ollenkaan hyvä kirjoittamaan fiktiivisiä tekstejä, mutta sain kuin sainkin kirjoitettua pienen tarinan pätkän. Siihen minua auttoi kuva, jonka pohjalta kirjoitin tekstin.

Pidin kurssissa siitä, että tunnit olivat keskenään hyvin erilaisia ja kokonaisuudessaan kurssi oli monipuolinen. Yksi suosikkini tehtävistä, joita teimme tunnilla oli ”kierrätysruno”, jossa paperi liikkui eteenpäin ja jokainen kirjoitti yhden säkeen.

Totta puhuakseni, olin aluksi hieman kauhuissani kurssista ja ajattelin, että mitäköhän tästä tulee. Voin kuitenkin sanoa, että pidin kurssista ja opetustyylistä, joten voisin suositella sitä muillekin. :)

Metsässä

Edessäni pauhaa suuri järvi, se oikein kuohuu. Se kuohuu niin paljon, että vaahtopäät näkyvät. Seison polulla, jonka vierestä nousee sammalien ja jäkälien peittämää kalliota. Syvemmällä ja korkeammalla metsässä on suuria siirtokivilohkareita jääkauden ajalta. Lehdettömän puun oksalla visertää pieni punarintainen lintu. Aurinko paistaa kauniisti puiden välistä ja sen valaisemana huomaan erään kiven päällä jotakin punaista, se on takki. Kenties unohtunut joltakin marjastajalta hänen ollessaan marjastusreissulla. Siellä täällä näkyy sinisiä läikkiä kivien päällä ja huomaan, että marjat ovat maistuneet muillekin kuin vain ihmisille.