Amy ei tiennyt millaista se olisi, miltä se tuntuisi. Amy oli vain nähnyt sellaista kliseisissä brittiläisissä elokuvissa elokuvissa.
Amy seisoi tienristeyksessä ja vilkuili aika ajoin valkoista kelloaan, jonka oli saanut saman päivän aamuna äidiltään syntymäpäivälahjaksi. Hän oli sopinut tapaavansa Danielin siinä puoli viiden aikaan. Amy ei ollut tuntenut Danielia vielä kovin kauaa ja tämä olisi toinen kerta kun he näkevät toisensa.
Vaikka tämä ei ollut Amyn ensimmäinen kerta kun hän näkee Danielin, hänen sydämensä pamppaili. Danielin tyylikkäästi laitetut hiukset, ruskeat suklaasilmät ja siisti pukeutuminen saivat aikaan sen, ettei Amy saanut katsettaan irti hänestä, kun hän lähestyi tapaamispaikkaa. Kieltämättä Amy taisi olla hieman ihastunut, mutta ei ollut uskaltanut kertoa siitä Danielille, vaikka he olivatkin viestitelleet joka päivä.
“Moi”, Daniel sanoi.
“Moi”, Amy vastasi.
“Makee kello”, Daniel jatkoi. “Mist sä oot saanu sen?”
“Tänään äidiltä synttärilahjaks"
“Ai, en tiennykään, et sul on tänään synttärit. Höpsö, miks et sä kertonu?” Daniel sanoi.
“Nii no... emmä tiiä. Kai mä sit vaan unohdin.”
Tuli hetken hiljaisuus.
“Mitä sä katot?” Amy kysyi Danielilta.
“Sua”.
Tuo sana sai Amyn sun hymyyn. Daniel vastasi siihen hymyillen.
Taivas oli jo pitkän aikaa näyttänyt siltä, että pian sataisi vettä. Ja niin tapahtuikin.
”Meiän pitäis varmaan lähtee”, Amy sanoi. ”Tai siis tarkotan et meiän ei ehkä kannata jäädä tänne sateeseen seisomaan”
”Joo, mut…”, Daniel sanoi vähän ujosti.
”Mut mitä? Sano v…”, Amy vastasi, mutta ei saanut sanottua kaikkea loppuun, kun Danielin huulet painautuivat hänen huuliaan vasten. Amy sai kylmiä väreitä, sillä hän ei ollut osannut odottaa mitään tallaista. Danielin huulet tuntuivat täydellisiltä. Pitkän suudelman jälkeen Daniel irrotti hitaasti ja pehmeästi huulensa Amyn huulista ja jäi katsomaan hänen kauniin sinisiä silmiään.
"Toi oli paras synttärilahja minkä mä oon koskaan saanu", Amy sanoi Danielille pitäen kätensä samalla hänen kaulansa ympärillä. Musta maskara valui pitkin Amyn poskia, mutta hän ei välittänyt. Daniel ei ollut varma itkikö Amy vai aiheutuiko maskaran valuminen vain sateesta. Amy oli niin onnellinen, ettei millään sivuseikalla ollut mitään merkitystä.
Sillä hetkellä se tuntui parhaimmalta hetkeltä hänen elämässään. Tämä oli sitä, mistä Amy oli haaveillut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti